tiistai 16. huhtikuuta 2013

Nälkäpeliä Nam Nam *hyvää pihviä

Noniin hei kaikille, päätin tehä tälläsen Fill-In:n koska musta se ei ole niinkään päiväkirjatyylinen, vaa enemmänkin uutistyylinen. Tiedän tiedän rakkaat että viilaan pilkkua, mutta sellanen mä oon :D

Siis ensinnäkin tänään on ollu tosi hassu juttu: joudun näyttelee teatteri-ilmaisun tunnilla surullista. Kukaan ei koskaan oleta että osaan näytellä surullista, koska vaikutan enemmänkin beroccaa syöneeltä kengurulta. No sitten kun esitin, kaikki hiljeni. Lopuks opettaja kehu, kuinka mun tunne oli käsin kosketeltavaa. Epäluuloiset.  Pah. Minähän näyttelen kaikkea mitä haluan. Olen tulevaisuuden Jim Carrey.

Uus Hunger Games traileri tuli. En sinäänsä tykänny ekasta leffasta. Oon enemmän tälläsen trillerin ja power actionin miehiä, joten musta se oli aika tylsä. Tää toinen "Catching Fire" näyttää aika mielenkiintoiselta. Odotan siltä paljon. Päättäkää itse mitä mieltä olette

   

Näin sitten
Kerronpas teille tarinan:
[Huom. laita taustalle soimaan tämä biisi]


Sammakkotarina

Keltainen neliö on hieno numero. Ehkä jopa yksi parhaimmista. Vaikkakin lempivärini on peruna. Näin ajatteli Murmansk Neliöleipä, joka oli juuri valmistunut autokoulusta.

Aivan mahtava tarinan aloitus, mietti eräs pieni sammakko suuressa majassaan. Maja sijaitsi mukavalla suolla nimeltä Mahmut. Se oli Imperialismin perikuva sammakoille. Sammakkovaltakunnan pääkaupunkina se oli kaunis ja rauhallinen järjestyksen kehto, jossa suursammakoiden neuvosto hallitsi koko yhteiskuntaansa.

Nyt heillä oli huolenaan lohikäärme, joka söi kaiken, mikä oli tehty sammakoiden Sputnik-raudasta. Lammas oli terrorisoinut sammakkovaltakuntaa jo useiden sekuntien ajan. Sammakot olivat kuitenkin mylähässä, sillä keskitalven tanssiaiset olivat jo päättyneet. Lohikäärme oli syönyt kaikki sammakot, ja sen takia muut sammakot olivat hyvin iloisia.

Tyrannian aikakausi oli viimeinkin päättynyt. Rauhan aika ei kumminkaan kestänyt yhtä suovuotta pidempään, sillä rupikonnaruhtinas joutui lampaan syömäksi. Lohikäärme ärjyi uudelle liittolaiselleen, sillä sekin halusi rupikonnia. Kävi kuitenkin ilmi, että rupikonnaruhtinas Rudolf oli jäänyt eloon ja oli loukussa lohikäärmeen sisällä. Sammakot päättivät tuhota rupikonnien tyrannian lopullisesti, ja lähettivät joukon rohkeita sammakkoritareita teloittamaan lohikäärmeen. Lohikäärmeen syömät sputnik-raudat olivat kumminkin raadelleet rupikonnaruhtinaan ruumiin, jonka lohikäärme oli sylkenyt ulos.

Tämän nähdessään Bundolf Ruudolfinpoika latasi positronilasertykkinsä ja surmasi lohikäärmeen ympärillä pyörivän kärpäsen. Rohkea sammakkoritari raivostui Bundolfille, joka hyökkäsi uuden ystävänsä kimppuun. Tästä syystä hän surmasi Bundolf Ruudolfinpojan miekallaan, ja rupikonnaruhtinaan sukulinja loppui. Niin ainakin luultiin, kunnes suovuotta myöhemmin Sandelf Bundolfin poika ryömi autostaan ja surmasi lohikäärmeen pysyvästi haavoittuneen kurpitsan. Lammas hyökkäsi Sandelfin kimppuun. Lohikäärme söi Sandelfin suurella ruokahalulla ja sai haltuunsa kaiken tiedon maailman kirjoissa.

Sandelf Bundolfinpoika päätti pistää lopun lohikäärmeen kauhulle. Niinpä hän käytti maagisia porkkanavoimiaan ja loitsi lampaan ikuiseen uneen, jonka lähetti sen toiseen ulottuvuuteen. Ja niin keltainen neliö pelasti päivän.

Hyvää jatkoa teille kaikille :) nauttikaa elämästä

Nauttikaa tästä biisistä

2 kommenttia: