Pimeä Puoli

OLENKO MINÄ SYRJÄYTYNYT?

Enpäs oo ennen kirjoittanu blogipostausta bussissa. Kokemus se tämäkin :) Kahden tunnin matka Helsingistä on itse asiassa mukavan rauhoittava, ajatuksia ehtii hyvin saada kasattua ja mietiskellä elämän tarkoitusta. No sitä en kyllä tänään selvittänyt, mutta hyvin sain mietittyä mitä Suomen Nuorisovaltuustojen liiton järjestämässä "Osallistu ja osallista"-hankkeen päätösseminaarissa tuli oikein kuultua. Pääpainona seminaarissa oli paneeli, missä nuoret pääsivät kuuntelemaan panelistien, eli nuorisojärjestöjen edustajien, kuntapäättäjien sekä muiden asianosaisten, näkökantoja sekä esittämään omia kysymyksiä ja kommentteja. Kuulostaa ihan kamalan viralliselta. No voin sanoa ettei se sitä ollut.

Paneelissa aiheena oli nuorten syrjäytyminen ja sen ehkäisy. Tästä asiasta on puhuttu muuallakin erittäin paljon, mm. kirjoitin itse siitä paikallislehteen. Aihetta käsiteltiin perheen, nuorison yhteiskuntatakuun ja hyvänä esimerkkinä kouluttautumisen kautta. Asiaa tuli niin paljon että kadun etten ottanut muistiinpanovälineitä mukaan. Kännykästä ja läppäristä meinasi loppua akku kun yritin epätoivoisesti pysyä mukana keskustelussa niin muistiinpanojen osalta, kuin myös Twitterissä. Tästä syystä pidän twitteristä: siellä keskustelu on niin vaivatonta ja tietovirta ei oikeastaan pysähtynyt hetkeksikään.
Paneelistit puhuivat tärkeää asiaa hyvin muotoiltuna toisiaan tarpeen tullen korjaillen. Kuin kakkuna kerman päälle, vai miten se sanotaan, yleisö osallistui myös aktiivisesti keskusteluun, jatkuvasti tuoden omia kysymyksiään ja kommenttejaan panelisteille. Aivan mahtavaa, loistavaa! Tätä keskustelun pitää olla. Nuva.ry:n puheenjohtajakin aivan hykerteli riemusta.
Kiinnostavasta paneelista minua jäi kumminkin pännimään yksi asia: hyviä ratkaisuja ja näkökantoja heittäneet paneelistit eivät koskaan määritelleet syrjäytynyttä nuorta. Kamalasti syrjäytyneiden nuorten auttamisesta tuli asiaa, mutta mikä on oikeastaan syrjäytynyt nuori? Olisin halunnu kuulla panelistien käsityksen, mutta kysymysmyräkässä en saanut puheenvuoroa. Mikä sinäänsä oli ihan hyväkin asia, sillä tämä kysymys on niin sanottu ikuisuuskysymys: siitä pystytään puhumaan tunteja, ja sitä on loppujen lopuksi vaikea määritellä. Olisin kumminkin halunnut että panelistit olisivat miettineet tätä vaikka itsekseen, ihan vain miettimisen vuoksi.
Itse en lähde syrjäytynytta nuorta määrittelemään. Aivokapasiteettini ei yksinkertaisesti pysty siihen. Voidaan heittää, että syrjäytynyt nuori on sellainen, jolla voi olla vaiketa, hän voi olla yksinäinen tai kavereitta. Yhm yhm, kenties jotkut nuoret vain haluavat olla näin. En tietysti tarkoita että kaikki nuoret, vaan jotkut. Mulla menisi ihan liikaa aikaa kirjoittaa kaikista mahdollisuuksista tai mun käsityksestä.

Jokainen miettiköön itse. Ja auttakoon sellaista. Estäkää tämän tapahtuminen.

No niin olipas se kamalan vakavaa. Mitä mieltä ootte, onko tällänen virallisen kuulonen kirjoittaminen ihan out of my style? Eikö se kuulosta multa? Pitäiskö mun vähän ottaa löysästi? vai oliko toi kiva lukea? Noh ihan miten vain, ite ainakin tykkäsin. ---

Oli ihan linssittömän hauskaa

Kuunnelkaapas muuten tää biisi :D laitan tänää vaan yhen koska en haluu valua loppuun!! Tosin ei musiikki maailmasta lopu :P NOSTALGIAA