Kun on viikon ollu poissa "blogimaailmasta", muutokset tuntuu kauheilta. Blogimaailmanloppua ei tullut, Google Reader näyttää edelleen olevan hyvissä voimissa. Tosin vaihdon jo ennen sitä bloglovin'iin, koska tykkäsin siitä enemmän. Ihan kuin mitään muuta ei olisi tapahtunut tässä maailmassa. Muutokset vaan tuntuvat niin isoilta. Onnekseni lukijamääräni ei kumminkaan ole mennyt alaspäin, vaan kivunnut vieläkin korkeammalle! Mikään ei tunnu blogaajasta paremmalta kuin saada lisää lukijoita, jotka ovat kiinnostuneita blogaajan elämänkatsomuksesta. Tai sitten siitä, mitä kummaa shaibaa siellä kirjoitetaan. Toivottavasti te ette kumminkaan pelkää muutoksia, sillä vaihdoin fonttia. Uusi kirjasinmalli tuo raikkaan tunnelman ja se antaa sivistyneen vaikutelman. Tähän lisäksi Trebuchet näyttää kivalta. Ja se tarkoittaa katapulttia, mikään ei oo siistimpää kuin katapultti fonttina.
Sekavan alun jälkeen voidaan todeta ettei muutokset ole kumminkaan loppujen lopuksi niin pahoja. Elämästä täytyy selvitä eteenpäin. Vaikeat asiat, kuten läheisen kuolema tai jonkin ystävyys- tai seurustelusuhteen loppuminen tuntuu tietysti pahalta, mutta elämää on jatkettava. Välillä siihen ei edes löydä syytä. Elämä ei kumminkaan ole satunnaisten asioiden summa, vaan se on erittäin hienovarainen kombinaatio pikkutarkkoja asioita. Sun ei tarvitse uskoa mihinkään Jumalaan tai jumaluuksiin huomataakseksi tämän. Katso ympärillä olevaa maailmaa: fysiikan lait, anatomia, luonnon pienet yksityiskohdat. Kaikki toimii, kaikki on tarkoitettu toimimaan. Itse ajattelen että silloin kaiken on mentävä tietyllä tavalla. Voi ottaa rauhassa nämä asiat vastaan ja suhtautua niihin tunteen ja järjen sekoituksella. Järteellä. Tai Turjeella.
Tunteellisen ja syvällisen postauksen tekeminen on kamalaa. Mieli vyöryy eteenpäin, miettien kaikenlaisia skenaarioita, tuhoten mahdollisen iloisen lopun. Ihmismieli on synkkä ja ahdas. Se miettii vain sitä pahinta mahdollista, mutta samalla myös realistisinta. Sitä yrittää positiivisella asenteella ottaa otetta, syrjäyttää pimeys. Tämä ei ole mitään lässynläätä. Tätä kutsutaan filosofiaksi, ja sitä meidän kaikkien aivot harrastaa. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo eteen. Koskaan ei voi tietää mitä toinen ajattelee, mitä toinen aikoo tehdä. Koskaan ei tiedä josko tapahtuisi jotain mikä muuttaa sekunnissa elämän suunnan. Elämä on meille annettu korttipakka, josta me vuoroin nostetaan kortteja. Ei voi koskaan tietää minkä kortin saa. Se voi olla juuri se tarvittava kortti. En enää koskaan kirjoita laskukaudella. Piste.
Sä et voi koskaan tietää mikä kortti on kyseessä ellet sä katso siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti